Sota-ajan kollegat

Vaikka kaikkia Ukrainan JYSKin kollegoita on kohdannut sama tragedia, vaikeat hetket koetaan eri tavoin.

Osa työskentelee myymälöissä. Toiset taas ovat asevoimissa tai siviiliväestöä suojaavissa puolustusjoukoissa. Ja jotkut ovat selvinneet päivästä toiseen vihollisen saartamina kellareissa ja pommisuojissa.

JYSK pitää heihin kaikkiin yhteyttä ja seuraavassa kerromme heistä joidenkin tarinan.

Ensiapua haavoittuneelle

Andriy Bezkhlibny, Kiovassa toimiva Area Manager, ja hänen kollegansa ja kumppaninsa Customer Service Supporter Alina Dorosh auttavat järjestyspoliisia.

Ennen työtään JYSKissä Andriy toimi armeijan terveydenhoitohenkilöstön yliluutnanttina. Sekä hänellä että Alinalla on perustiedot haavoittuneiden ensiavusta. Sodan ensimmäisinä päivinä he kouluttivat sotilaita antamaan ensiapua. Nyt he pelastavat henkiä hoitamalla tehtäviä poliisin kanssa.

"Myös JYSK on auttanut yksikköämme toimittamalla makuupusseja, huopia ja pyyhkeitä. Lisäksi olemme hankkineet poliisin toiminnan kannalta välttämättömiä varusteita, kiitos asiakaspalvelussa työskentelevien kollegoideni", Alina kertoo.

"Haluan kiittää yritystä kaikesta tuesta, avusta ja huolenpidosta. Elämme rankkoja ja pelottavia aikoja, ja myös minä olen peloissani aina, kun lähden suorittamaan tehtävää. Mutta tämä on nyt uusi normaali Ukrainassa, ja teemme kaikki tärkeää työtä kukin omalla rintamallamme", Andriy toteaa.

Harkovasta Lviviin

Harkovalainen Store Manager Oleksiy Simbiriov evakuoitiin Länsi-Ukrainaan seitsemän päivää kestäneiden pommitusten jälkeen.

"Kun pääsin Lviviin, pyysin välittömästi päästä töihin ja aloitin seuraavana päivänä. Olin hyvin onnellinen saamastani mahdollisuudesta, sillä työnteko vie ajatukset muualle ongelmista, ahdistuksesta ja uutisten seuraamisesta", Oleksiy kertoo.

"Olen ylpeä siitä, että JYSK ei ole kaikonnut paikalta, vaan on sen sijaan lahjoittanut paljon tavaraa vapaaehtoisille. Avasimme joitain myymälöitämme asiakkaille. He tarvitsevat meitä, sillä myymme elintärkeitä tuotteita. Mattojen, tyynyjen, patjojen, vuodesohvien jne. kysyntä on kauan sitten ylittänyt tarjonnan. Olemme myyneet kaiken myytävissä olevan! Pyrimme omalta osaltamme tarjoamaan yksilöllistä palvelua kaikille asiakkaille erityisistä työoloista huolimatta", Oleksiy jatkaa.

Yhdeksän päivää kellarissa

Butšan kaupungissa lähellä Kiovaa Store Managerina toimiva Yulia Bondarchuk vietti lastensa kanssa yhdeksän päivää kellarissa, kun sen ulkopuolella taisteltiin.

"Siellä ollessamme kaikkein hirveintä oli epävarmuus. Pelkäsimme mennä ulos, ympärillä pommitettiin jatkuvasti, oli helikoptereita ja hävittäjiä. Järkyttävä uutinen oli, että kranaatti osui ostoskeskukseen, jossa myymälämme sijaitsi, ja siellä syttyi tulipalo", kertoo Yulia, joka oli yksin lasten kanssa aviomiehen ollessa ulkomailla.

"Lopulta löysimme miehen, jolla oli auto ja joka uskalsi ajaa meidät pois. Nappasin nopeasti mukaani lapset ja kaksi kissaa, vain niillä oli merkitystä. Kaikkien näiden tapahtumien jälkeen materialistisillä asioilla ei ole minulle mitään merkitystä. Sitten kaikki tapahtui kuin unessa: miten lähdimme ja kuinka pelottavaa se oli. En usko, että hengitin lainkaan. Ihmisiä konekivääreineen, laukauksia pään yli. Muistan, että kiitin kaikkia siitä, että olin elossa. Olen erittäin kiitollinen niille ihmisille, jotka auttoivat meitä siinä hirvittävässä tilanteessa”, Yulia kertaa.

Vahva yhtenäisyys

Butšan myymälässä työskennellyt Anastasia Zakharova eli lähes kaksi viikkoa järkyttävissä olosuhteissa miehensä ja kolmivuotiaan poikansa kanssa.

"Sodan toisena päivänä kaatui verkkoyhteys. Kolme päivää myöhemmin menivät valot ja vedentulo loppui, ja seitsemän päivän päästä ei ollut kaasua. Sanotaan, että ihminen tottuu mihin tahansa. Kyllä, niin tottuukin. Kannoimme vettä kaivosta ämpäreillä, rakensimme pihalle hellan ruuanlaittoa varten, otimme autoista polttoainetta generaattoriin, jotta saimme ladattua puhelimet. Kaikki naapurit hioutuivat yhteen vahvaksi tiimiksi", Anastasia kuvaa.

"Kun taistelut sitten lähestyivät meitä ja kestivät kolme tuntia aivan kotimme ulkopuolella, se oli hyvin pelottavaa. Silloin mielessä oli vain yksi ajatus: päästä lapsen kanssa lähtemään. Mutta se oli myöhäistä, sillä kaupunki oli vallattu. Vihollisen ajoneuvokolonnat seisoivat asuinkorttelimme ympärillä. Odotimme humanitääristä käytävää, joka avattiin viimein 8. maaliskuuta. Pako kesti hyvin pitkään useita kilometrejä pitkässä kolonnassa. Näimme sen kaiken: varusteet, viholliset. He seisoivat sadan metrin välein konekivääreillä varustautuneina, ja ympärillä kuului vain räjähdysten ääniä. Emme tienneet, mitä meille tapahtuu. Kun pääsimme omien joukkojemme luo, kaikki itkivät. Elämäni hirveimmät hetket olivat takana", Anastasia kertoo.

Katerynan "naisten pataljoona"

Harkovan myymälässä työskennellyt Kateryna Hrushchenko joutui jättämään kotinsa ja kaupunkinsa, ja on nyt organisoimassa humanitääristä apua Harkovan lähellä sijaitsevassa kylässä.

Naapurissa on noin 500 Harkovasta paennutta. Monet näistä ihmisistä olivat JYSKin myymälän kanta-asiakkaita.

"Minulla on joka päivä paljon tehtävää: Laadin luetteloja siirtolaisista, kerään tietoja asukkaiden tarpeista ja pyynnöistä, pakkaan ja jaan humanitääristä apua jne. Haluan kuitenkin tehdä vielä enemmän. Liityin naisten vapaaehtoisjärjestöön. Organisaatiomme yhdistää vahvatahtoisia ja aktiivisia naisia Ukrainan eri osista. Olemme "naisten pataljoona"! Meillä on omat verkkosivut ja kehitämme aktiivisesti sivustoja sosiaalisiin kanaviin", Kateryna kertoo.