Uni kantaa urheilijan arkea – Paralympiaratsastaja Laura Kangasniemen tarina
Ratsastaja Laura Kangasniemelle vuoden 2024 Pariisin olympialaiset olivat nuoruuden haave. Ratsastusonnettomuus 17-vuotiaana muutti kuitenkin hänen elämänsä suunnan. Aivovamma on vaikuttanut hänen toimintakykyynsä, mutta kuntoutuksen ja oman sinnikkyyden ansiosta hän on löytänyt keinoja jaksaa paremmin ja menestyä. Kokonaiskuormitus pitää huomioida arjessa, jotta hän saa käyttöönsä kaiken potentiaalinsa ja toimintakyky pysyy yllä. Vammautuminen toi mukanaan myös uniongelmat, jotka pakottivat Lauran opettelemaan uudelleen nukkumisen taidon ja löytämään palautumisen kannalta hänelle tärkeät keinot.
Laura on JYSKin stipendiaatti vuodelta 2023 ja nykyinen urheilijalähettiläs. JYSK on saanut olla mukana urheilijoiden arkea ja mahdollisuuden tukea heitä kohti unelmia.
– Uni on tosi iso osa urheilijan elämää – ja oikeastaan kaikkien elämää. Se rytmittää arkea, antaa voimaa treeneihin ja tukee palautumista. Kun olen nukkunut hyvin, jaksan syödä oikein, treenit kulkevat ja palaudun paremmin, Laura kertoo.
Ennen vammautumistaan Laura ei juuri miettinyt nukkumista. Hän nukahti helposti missä ja milloin vain. Mutta vammautuminen rikkoi unirytmin:
– Pahimmillaan nukuin vain 2–4 tuntia yössä. Olin loppu ja ylikuormittunut, koska uni ei tullut. Se oli yllättävää – miten jotain niin luonnollista voi yhtäkkiä olla niin vaikea tehdä?
Opettelu alkoi alusta
Uniongelmien keskellä Laura sai apua neurologilta, joka auttoi häntä rakentamaan rutiinit.
– Minulle tehtiin selkeä aikataulu: yhdeltätoista illalla sänkyyn ja kuudelta ylös. Vaikka olisin heräillyt yöllä, en saanut jäädä pyörimään sänkyyn. Jos uni ei tullut, nousin ylös ja tein rauhoittavia asioita. Aamuisin en myöskään saanut jäädä lojumaan sänkyyn. Pikkuhiljaa unta pystyttiin pidentämään, kymmenen minuuttia kerrallaan.
Prosessi vei vuosia, mutta toi vähitellen tuloksia. Tänään Laura tunnistaa, mikä tukee hänen untaan ja mikä sitä häiritsee.
– Puhelin on ehdoton ei iltaisin. Sammutan puhelimen hyvissä ajoin ja avaan vasta aamulla. Myös syöminen vaikuttaa: jos päivän ruokailu on epäsäännöllinen, se näkyy unessa. Pyrin pitämään aamupalan ja päivällisen säännöllisinä ja iltapalan kevyenä – usein hedelmiä ja proteiinia.
Oikeat rutiinit ja hyvä unihygienia
Harjoittelurytmi on muodostunut vuosien saatossa ja juuri säännöllisyys ja selkeät rytmit ovat tärkeä osa kehittymistä.
– En tee rankkoja treenejä iltaisin, vaan pidän kovimmat harjoitukset aamupäivisin. Iltaisin keskityn venyttelyyn, lihashuoltoon tai rauhalliseen kävelyyn. Myös makuuhuoneen rauhoittaminen on tärkeää: ei töitä eikä aivotyötä ennen nukkumaanmenoa.
Myös unihygienialla on väliä.
– Hyvä sänky ja laadukkaat petivaatteet ovat iso asia. Jos en saa unta, luen kirjaa. Se auttaa paljon enemmän kuin puhelimen selaaminen, joka ei ikinä tuo hyvää unta.
Lauran vamma toi mukanaan myös lämmönsäätelyn ongelmia.
– Parhaimmillaan minulla oli palelemisen takia minulla kolmekin peittoa ja villasukat jalassa. Minulla on monta tyynyä, mutta nukun aina yhdellä matalalla tyynyllä. Jos pää on liian korkealla tai tyyny on möykkyinen, siitä seuraa selkäkipuja. Yksi matala tyyny on minulle paras.
