Uintiin hurahtanut Ronja Hampf tähtää Los Angelesin Paralympialaisiin

Helsingin Simsällskapin uimari Ronja Hampf on juuri palannut Madeiralta, missä hän osallistui ensimmäisiin arvokisoihinsa. Jännityksestä huolimatta kisat sujuivat erinomaisesti, ja tuliaisena viides sija sekä piirua vaille oma ennätys. Ronja on on yksi viidestä JYSKin vuoden 2023 stipendiaateista.

Ronjan arki on tiivis yhdistelmä lukiota ja tavoitteellista kilpaurheilua. Vaikka opiskelu ja huippu-urheilu muodostavat yhdessä haastavan palapelin, ne täydentävät toisiaan mainiosti: koulu kehittää aivoja ja uinti fysiikkaa. Koulu joustaa ja hyvällä organisoinnilla kaikki palaset saadaan loksahtamaan paikalleen.

Vesi on Ronjan elementti

Harrastusmielessä uinnin 11-vuotiaana aloittanut Ronja siirtyi jo vuoden jälkeen kilparyhmään, mutta ensimmäisiin kilpailuihin suostuttelu otti aikansa. Tavoitteelliseksi uinti on muuttunut vasta viime vuosina. Eri lajeja, kuten judoa, tanssia, ratsastusta, satujumppaa, rytmistä voimistelua sekä yleisurheilua kokeilleelle Ronjalle vesi on kuitenkin luonnollinen elementti, ja siihen on syynsä.

– Vesi on rauhoittava elementti, eikä uima-altaassa voi eksyä. Sokeana olen riippuvainen maamerkeistä, mutta vedessä liikkuminen on vapaampaa. Päädyissä saan merkinantajilta apua, milloin tulee kääntyä.

Vahvuudet uimarina

Ronja on monipuolinen uimari, joka keskittyy tällä hetkellä keskipitkiin ja pitkiin matkoihin. Aiemmin hän on uinut myös sprinttimatkoja ja hallitsee hyvin niin selkä- ja perhosuinnin kuin sekauinninkin. Madeiran parauimareiden EM-kisoissa 200 metrin sekauinnissa ja 400 metrin vapaauinnissa sijoitus oli molemmissa viides sekä 100 metrin vapaauinnissa kahdeksas.

– Oli aivan mahtavaa olla mukana arvokisoissa. Kisat toivat vahvasti esiin sen, kuinka paljon on jo tehty, mutta myös sen, kuinka paljon vielä pitää työskennellä päästäkseen huipulle. Opin paljon erityisesti henkisestä puolesta ja asenteesta. Vireystila vaikuttaa suoritukseen merkittävästi, ja päättäväisyys ja tsemppaus ovat ratkaisevia tekijöitä. Mielikuvaharjoittelua pitää vielä kehittää, se varmasti auttaa jatkossa.

Palautumisen tärkeys

– Urheiluidentiteetti on iso osa minua, mutta elämässä on paljon muutakin. Minulle lukeminen on tärkeä osa palautumista. Touhuan meidän koirien kanssa sekä vietän aika kavereiden kanssa.

– On tärkeää muistaa, että huonot päivät ja suoritukset kuuluvat urheiluun. Itselleni armollisuus on olennaista. Huippuvire ei ole aina mahdollista. Huonoillakin treeneillä on oma arvonsa ja väsyneenäkin voi saada aikaan hyviä harjoituksia. Kehoni kuunteleminen on ohjenuorani. Olen herkkä kehon viesteille ja opin reagoimaan niihin oikein. Joskus on fiksua jäädä kotiin lepäämään, mutta aina huonona päivänä ei voi jättää treenejä väliin. Ei ole järkevää harjoitella vain silloin, kun huvittaa.

Tulevaisuudessa siintää Losin paralympialaiset 2028

– Urheilussa tavoitteeni on selvä: päästä Los Angelesin paralympialaisiin 2028. Opiskelujen suhteen moni ala kiinnostaa, erityisesti urheilupsykologia, mutta suunnitelmat voivat muuttua.

Ronjalla on myös toive, että urheilu olisi ennakkoluuloista vapaa, ja jokaisella urheilijalla olisi mahdollisuus keskittyä suoritukseensa.

– Suomessa paraurheilijat nähdään monesti vammaisina urheilijoina ennemmin, kuin urheilijoina siinä missä muutkin. On tärkeää muistaa, että kaikki kisapaikalle päässeet ovat ansainneet paikkansa kovalla työllä, oli heillä vamma tai ei. Kilpailupaikalla kaikilla tulisi olla samat mahdollisuudet keskittyä suoritukseensa ja verryttelyyn, mutta paraurheilijat joutuvat usein näkemään vaivaa löytääkseen esteettömän kulun radalle tai keskittymään muuhun kuin itse suoritukseen.

– Haluan myös kannustan kaikkia kiinnostuneita tutustumaan paraurheiluun ja testaamaan paraurheilua. Vain tekemällä meistä näkyviä meistä tulee näkyviä, ja paraurheilijoita tarvitaan Suomeen ehdottomasti lisää. Erityisesti nuoria.